Tänään vihdoin viimeinen tarkastus. Lääkäri jaksoi taas siunailla, miten suuri ja ihmeellinen vaivani oli. Muistutti myös siitä, että selkä ei ole koskaan enää "normaali" ja raskaat tekemiset ja työt saa unohtaa....
Se siitä työpaikasta. Tai no voihan se olla, ettei mua sinne otetakaan. Jäi vaan semmoinen fiilis, että näin kävisi. Kiva ilmoittaa sinne, että "sori vaan, muttei kiinnostakaan", kun ensin olen kovasti ollut kiinnostunut.

Puhuin äidin kanssa puhelimessa niitä näitä. Oli sitä mieltä, ettei kannata paikkaa ottaa vastaan ,vaikka sitä tarjoittaisiin. Näin se varmaan on.

Puhuin myös H.n kanssa ja suunniteltiin muuttoa. Siitä tulee hauskaa!

Luin lääkäriin pääsyä odotellessani vanhaa Viva-lehteä ja artikkelia Viipaleen blogista
Sehän piti heti kaivaa esiin. Olen lukenut sen alusta loppuun tänään ja täytyy sanoa, että koukussa ollaan.

Ruusu-pohja Tuuliviiriltä